KURPITSAKAUSI ON TÄÄLLÄ

Nyt se on käynnissä! Nassulan ensimmäinen virallinen kurpitsakausi. Sadat kurpitsanisemenet on kylvetty ja itävät toivottavasti jo pian ja reippaasti.

Kurpitsansiemenet on kylvetty. 

Kiire meinasi tulla. Eikä pelkästään ihan perinteinen puutarhurin kevätkiire, vaan opintoihin liittyvät menot ja kurpitsapenkkien rakentamisprojekti sekä muut puuhat ovat haukanneet isomman osan kevättä kuin osasin odottaa. Ensi keväänä osaan jo paremmin aikatauluttaa puutarhurin elämää kiireisimpinä kevätviikkoina.

Mutta ei hätää, hyvin ovat kurpitsat edelleen aikataulussa.

Kurpitsansiemenposti saapui sopivasti viime viikonlopuksi. Olen kevään aikana viettänyt illan jos toisenkin Googlen ääressä ja kahlannut läpi siemenkauppoja etsien sopivia kurpitsalajikkeita. Halusin löytää pensastavia tai puolipensastavia lajikkeita, jotka tuottavat sopivan kokoisia, kauniita ja herkullisia Halloween-kurpitsoja. Helppoa se ei ole ollut.

Suomessa on myynnissä suhteellisen vähän kurpitsalajikkeita. Ja ne kaikki vähätkin ovat käytännössä köynnöstäviä. Halusin kuitenkin välttää köynnöstäviä kurpitsoja, koska niiden useiden metrien mittaiset varret vievät pellossa vain turhaa tilaa.

Kurpitsojen kultamaassa Amerikassa lajikkeiden kirjo on valtava. En kuitenkaan vielä halunnut lähteä tilaamaan siemeniä sieltä asti – senkin aika tulee. Euroopassa Englanti on vahva Halloween-kurpitsakulttuurin maa. Sieltä löysinkin jonkin veran sopivia lajikkeita, mutta muutaman yhdestä verkkokaupasta, jokusen toisesta ja niin edelleen.

Oman kommervenkkinsä siemenhankintaan tekee se, että yhdeksän kymmenestä verkkosiemenkaupasta on suunnattu kuluttajille. Niiden 10-20 siemen myyntipakkaukset ovat auttamatta kotipuutarhakokoa. Ammattilaisten puutarhatarvikekaupat lymyilevät verkossa vaikesti löydettävissä, eivätkä ainakaan myy tuotteitaan verkkokaupoissa.

Olin jo tekemässä silpputilausta Britainniasta, kun sattumalta kouraisin Googlella kultasuoneen.

Kurpitsansimenelähetys on saapunut Sveitsistä.

Löysin eurooppalaisen kurpitsataivaan Sveitsistä! Ei ihan ensimmäiseksi eikä toiseksikaan tullut mieleen metsästää kurpitsansiemeniä sieltä. Yhtä kaikki Baselin kurpitsaklubin pohjalta ponnistanut KCB-Samen-niminen sveitsiläisverkkokauppa myy satojen eri kurpitsalajikkeiden siemeniä - myös isoissa toimituserissä. Ja valikoimaan kuuluu niitä amerikkalaisia lajikkeita, joita olin himmoinut rapakontakaisista siemenkaupoista.

Sen jälkeen, kun löysin tämän kurpisanystävän eurooppalaisen taivaan, kului vielä monta iltaa, kun selailin sen valikoimaa. Runsauden pula oli valtava ja valintojen teko mahdottoman vaikeaa. Lopulta sain tilattua Sveitsistä siemenpaketin, joka sisälsi 14 lajiketta. Seitsemän-kahdeksan varsinaiseen viljelyyn, muutama lajike testaukseen ja jokunen kurpitsa just-for-the-show – kuten jättikurpitsojen maailmanennätyslajike Dills Atlantic Giant. Kesän kuluessa kerron lisää Nassulan valikoituneista kurpitsalajikkeista.

Kasvualustakseen kurpitsansiemenet saivat Norvarbron turvetta sisältävää luomukylvöseosta. Nyt siemenet köllöttelevät Nassulan sisäkasvihuoneessa reilun 20 asteen lämmössä Plantekin kasvukennoissa, joita löysin kuin tilauksesta käytettynä Torista. 

Miten maltankaan odottaa, milloin ensimmäinen kurpitsa itää! 

Turvekasvualusta on kuohkea ja sitoo hyvin vettä ja ravinteita.

Kasvualustan levitys taimikasvatuskennoihin käy kätevästi ikkunalastalla.

VALKOSIPULIT PUSKEVAT ILOISESTI VARTTA

Kevät on tullut kohisten kasvimaalle. Valkosipulit puskevat iloisesti vartta jo lähemmäs kymmenkunta senttiä. Syyskylvö näyttää onnistuneen hyvin. Eivätkä tammikuun kovat pakkasetkaan kurittaneet liikaa, vaikka pakkasten aikaan lumipeite olikin kovin ohut.

Valkosipulin varret ovat ensimmäisiä vihreitä, mitä keväällä ilmestyy kasvimaalle. 

Kasvimaassa kovaa vauhtia kasvava valkosipulikanta on Nassulan oma kanta. Sipulit tulevat lähivuosina myös kaupalliseen myyntiin. Nämä valkosipulit löytyivät nimittäin villiintyneinä pitkin pusikoita, kun muutimme Nassulaan. Kaivoin niitä ylös ja pelastin parempiin multiin kasvimaalle.

Pelastin puskavalkosipulit ensim ruukkuihin ennen kuin siirsin ne kasvimaalle. Nassulan apulainen toimi istutusten laadunvalvojana. 

Parhaimmillaan valkosipulit ovat voineet karata omille teilleen kasvimaalta, jota hoiti talon alkuperäismummo – asukas vuodesta 1946. Ainakin naapurissa asuva lapsenlapsi muistelee mummon aikoinaan viljelleen valkosipulia.

Toki valkosipulit ovat voineet tulla tontille myöhempienkin asukkaiden mukana. Kun ostimme Nassulan, pihalla ei tosin ollut jäänteitä kasvimaasti. Oli pelkkää ryteikköä, puskaa ja pusikkoa. Mummon kasvimaan paikalla kasvoi sammaleinen nurmi. Ihan lähivuosina ei kasvimaata liene Nassulan edellisillä asukkailla tiluksilla ollut. Mummon vanhat marjapuskatkin oli kiskottu ylös. Niin tai näin, valkosipulit ovat porskuttaneet villeinä Nassulassa vähintään vuosia ellei jopa vuosikymmeniä.

Viime kesänä sipulit kasvoivat suuriksi ja muhkeiksi. 

Parina kesänä olemme herkutelleet valkosipuleilla itse. Viime kesänä maistoimme enää vain muutaman. Loput sadosta säästin siemenkynsiksi, jotka istutin lokakuussa kasvimaalle. Näin teen jatkossakin joka vuosi kunnes siemensipulikanta kasvaa riittävän isoksi kaupalliseen myyntiin. 

Mitä lajiketta Nassulan sipulit mahtavat olla, sitä voin toistaiseksi vain arvailla. Kuoressa on voimakasta violetin sävyä. Itusilmuja sipulit tekevät runsaasti.

Valkosipulien syyskylvön tein viime vuonna lokakuussa.

Kuvaussessiossa valkospulimaalle pomppasi tällainen ilmestys. Arvatkaa millaiset kuopat jäivät multaan, kun herra ponkaisi eteenpäin sata lasissa. Onneksi ei mennyt yksikään sipuli nurin.

Niin ja, kalikan kantelu ja loikkiminen kasvimaalla ei ole meillä sallittua...

309 METRIÄ KURPITSAKUKKULAA

Kurpitsapellon rakentaminen Nassulassa on startannut. Tähän asti olemme pyörittäneet kurpitsasuunnitelmaa paperilla ja excelissä. Nyt otimme ensimmäiset askeleet pellolla. Aseinamme nauhamitta, lasermitta, rulla narua ja pussillinen merkintätikkuja.

Kurpitsapelloksi se tästä vielä muuttuu. Kaikki alkaa mittaamisesta.

Tähän asti olemme pyörittäneet kurpitsasuunnitelmaa paperilla ja excelissä. Nyt otimme ensimmäiset askeleet pellolla. Aseinamme nauhamitta, lasermitta, rulla narua ja pussillinen merkintätikkuja. Nassulan ensimmäinen laajempi viljelmä nousee noin 3 000 neliön eteläpellolle Vantaanjoen kulttuurimaisemaan.

Syysauringossa pellolla kellottelee oranssipulskea kurpitsa jos toinenkin satoine poikineen odottamassa perheitä, jotka tulevat hymyssä suin poimimaan oman Halloween-kurpitsansa – suoraan pellosta amerikkalaiseen pumpkin patch -tyyliin. Ennen kuin tähän unelmaan päästään edessä on rutkasti töitä. Siis todella rutkasti. Hiki saattaa tulla vielä monta kertaa.

Kurpitsakukkuloilla on mittaa pisimmillään 24 metriä.

Viikonloppuisen mittaussessiomme tulos oli yhteensä 309 metriä kurpitsakukkulaa. Päälle laskettuna vielä yhden viime kesänä rakennetun kukkulan metrit. Sinällänsä metrimäärä ei kuulosta hurjalta. Enemmänkin pellolle mahtuisi, nyt käytössä on vasta väljästi noin 2/3 pinta-alasta.

Isoksi urakan tekee se, että rakennamme kurpitsakukkulat vanhan perinteisen isoäidin kohopenkin rakennetta soveltaen. Se tarkoittaa, että per kukkulametri tarvitaan maa-ainesta reilun kuution verran.

Kun tämän määrän kertoo kukkulametreillä, tuloksena on aikamoinen maa-aines keko. Excelin kertoman mukaan kaikkiaan noin 400 kuutioita. Sen hankinta, logistiikka, kuljetusten aikataulutus, levitys pellolle ja kukkuloiden rakentaminen on aikamoinen palapeli. Niitä paloja kokoan parhaillaan – edelleen paperilla ja koneen ääressä.

Paperilla kurpitsakukkuloiden suunnittelu voi näyttää tältä. Excelissä sitten jo vähän toisenlaiselta.

Pelkästään risuja tarvitaan kukkuloiden sydämiksi noin 40 kuutioita. Niitä löytyy onneksi sekä omalta tontilta että naapurien metsistä. Meidän kulmakuntamme lämmittää puilla ja puita kadetaan joka vuosi. Oksarisukkoa on saatavilla yllin kyllin.

Viikonlopun mittaushommien ohella aloitin risusavotan. Sunnuntaina sain kasattua noin 10 kuutioita valmista havurisua. Tästä se kukkularakentaminen lähtee.